kielʹ
Ludian
Etymology
From Proto-Finnic *keeli. Cognates include Finnish kieli and Veps kelʹ.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈkie̯lʲ/
- Rhymes: -ie̯lʲ
- Hyphenation: kielʹ
Noun
kielʹ
Declension
| Declension of kielʹ (type 3d/lumi, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | kielʹ | kieled |
| genitive | kielen | kieliden |
| partitive | kielt | kielid |
| essive | kielen | kielin |
| instructive | — | kielin |
| inessive | kieles | kieliš |
| elative | kielespiä | kielišpiä |
| illative | kieleh | kielihe |
| adessive | kielel | kielil |
| ablative | kielelpiä | kielilpiä |
| allative | kielele | kielile |
| abessive | kieleta | kielita |
| prolative | kieleči | kieliči |
| translative | kieleks | kielikš |
| additive | kielehpiä | kielihepiä |
| *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) | ||
References
- Juho Kujola (1944), Lyydiläismurteiden sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 129
- M. Pahomov (2022), “kielʹ”, in Lüüdi-venän, venä-lüüdin sanakirdʹ[1], Helsinki: Lüüdilaine Siebr, →ISBN, page 68